Kirkkomme talvisen valkeuden keskellä.

Kirkko on seurakunnan sydän ja omamme kohoaa kauniina kahdeksankulmaisena puukirkkona omalla pienellä saarellaan aivan kunnan sydämessä, Ruotsinpyhtään kirkonkylän perinteitä täynnä olevalla ruukkialueella. Kirkko kuuluu tiekirkkojen verkostoon ja on kesäisin avoinna joka päivä klo 11-18. Kirkkoon mahtuu hieman yli 300 ihmistä. Toiset kutsuvat sitä pieneksi, mutta meille se on sopiva, ihmisen kokoinen kirkko.

Kirkko on normaalissa toiminnassa ja sen messuista ja muista tapahtumista löytyy lisää tietoa Ajankohtaista -osiosta. Suhteessa kirkon ja tavoitettavan yleisön kokoon erityisesti kirkkokonsertteja järjestetään vilkkaasti kirkon muodosta johtuvan erinomaisen akustiikan ja mukavan tunnelman tähden.

Kirkon urut ovat 16-äänikertaiset Kangasalan Urkutehtaan valmistamat vuodelta 1966. Urut ovat kirkon kolmannet, ensimmäiset lahjoitti Virginia af Forselles vuonna 1847.

Kaunis kirkkomme on myös tavattoman suosittu vihkikirkkona - erityisesti ulkopaikkakuntalaisten keskuudessa. Pienelläkin juhlajoukolla syntyy intiimi, herkkä tunnelma, eikä pitkistä, autioista ja kolkoista käytävistä kannata murehtia. Lisäksi ruukkimiljöö tarjoaa ainutlaatuisen ympäristön tuolle kahden rakastavan nuoren ilon juhlalle. Kirkon varaustilannetta voi kysellä kirkkoherranvirastosta. Kirkon osoite: Ruukintie 11 C.

Hautausmaata kirkon yhteydessä ei ole, vaan pienelle kirkkosaarellemme on haudattu ainoastaan viime sotiemme sankarivainajia. Loput sankarivainajamme on haudattu Haaviston kylän hautausmaalle. Lähin hautausmaa kirkolta katsoen löytyy Ahvenkoskelta.

Historia

Kirkko on rakennettu pian vuoden 1743 Turun rauhan jälkeen, kun Kymijoen läntisimpään haaraan vedetty valtakunnan raja erotti Ruotsi-Suomen puolelle jääneen osan pitäjää kirkostaan. Alkuun jumalanpalveluksia pidettiin pitäjän suurimmissa taloissa, kunnes kahdella valtakunnallisella kolehdilla saatiin kokoon kylliksi rahaa uuden kirkon pystytykseen. Itseoikeutetuksi sijoituspaikaksi valittiin kunnan suurin keskus, Strömforsin rautaruukki, mutta kyseessä oli siis seurakunnan ei tehtaan kirkko. Kirkon on suunnittellut yliluutnantti ja ritari Olof Glansenstjerna ja rakennusmestarin toimi Nils Gimberg. Muodoltaan kirkko on Suomessa harvinainen kahdeksankulmainen.

Vuonna 1770 pidettiinkin sitten ensimmäinen jumalanpalvelus Ruotsinpyhtään uudessa puukirkossa. Tavan mukaan eturivissä istuivat pappilan ja ruukinpatruunan talojen väki, heidän jälkeensä sepät, miilunpolttajat ja muut arvostetut työläiset muun työväen istuessa takana tai parvilla. Penkkijärjestys säilyi muuttumattomana vielä pitkälle 1900-luvulla.

Kirkkomme kaunis interiööri.

Vuonna 1898 aikaisemmin tervanmusta ja koruton kirkko koki todellisen kasvojenkohotuksen, kun kirkko restauroitiin. Kirkko muuttui uusien ikkunoiden, yksinkertaisten mutta kauniiden puuleikkausten sekä ennen kaikkea valkean maalipinnan ja uuden alttaritaulun myötä valoisaksi, ihmistä lähelle olevaksi rauhan tyyssijaksi.

Nykyinen, Helene Shjerfbeckin maalaama alttaritaulumme

Kirkkomme taideaarteet

Kirkkomme ehdottomasti korvaamattomin taideaarre on Helene Schjerfbeckin vuonna 1898 maalaama alttaritaulu "Ylösnousemus". Äitiään elättämään joutunut ja tuolloin jo unohduksiin nuoruutensa loistosta vaipumassa oleva Helene joutui tekemään tarjouskilpailuun alttaritaulusta mahdollisimman alhaisen tarjouksen, jotta varmasti saisi urakan. Näin kävikin, mutta vastenmieliseltä tuntunut palkkatyö osoittautui herkästi sairastelleelle Helenille liian raskaaksi joko henkisesti tai fyysisesti ja maalaus jäi aavistuksen kesken. Tässä vaiheessa apuun riensi Helenen elinikäinen ystävä Maria Wiik, joka viimeisteli maalauksen taustaa, todennäköisimmin selvästi eri tekniikalla ja värimaailmalla maalatun taaemman vuoren sekä taivaan. Ilmeisesti alipalkatun palkkatyön vastenmielisyys, maalaustyön rankkuus sekä paluu hyvin naivistiseen maalaustapaan saivat Helenen halveksimaan työtään, vaikka se yleensä katsojiaan miellyttääkin. Helene itse olisi tahtonut vaieta maalauksensa hengiltä ja lähes onnistuikin, sillä maalaus mainitaan vain harvoissa tiedemaailmankin parista tulleista Helenen teosluetteloista. Teos jäi myös Helenen ensimmäiseksi ja viimeiseksi alttarimaalaukseksi. Niinpä kyseessä on useat taiteentuntijatkin olemassaolollaan yllättävä taideaarre, jonka arvoa voi parhaimmillaankin kuvailla korvaamattomaksi.

Lisäksi kirkossamme voi nähdä kaksi "Ylösnousemusta" edeltänyttä, vanhaa suomalaista maalaustaidetta edustavaa alttaritauluamme. Tekijät ovat tuntemattomia, todennäköisesti suomalaisia käsityöläisiä ajalta, jolloin signeeraaminen ei kuulunut vaatimattomien käsityöläismestarien tapoihin. Taulut on restauroitu vuonna 2003.

Kirkollamme on lisäksi yhä käytössä 1700-luvulta peräisin oleva, Virginia af Forsellesin lahjoittama italialainen messukasukka.