Tällä sivustolla julkaistaan seurakuntamme kirkkoherran, Hannu Marttilan, kirjoituksia, saarnoja ja ajatuksia. Tältä sivulta löytyy aina uusin kirjoitus, vanhat löytyvät Sana-arkistosta. Hannu kuulee myös mielellään palautetta aiheeseen liittyen.

15.06.2008
5.sunnuntai helluntaista – Konfirmaatiomessu
Ruotsinpyhtään kirkko
Joh. 8:2-11
Teema: Armahtakaa!

”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Tämä lause on jäänyt elämään tuosta aviorikoksesta tavatun naisen ja Jeesuksen aamuisesta kohtaamisesta Jerusalemin temppelissä. Se on hyvä opetus meille kaikille, jotka tänä aamuna olemme kokoontuneet tänne kirkkoon.

Tapaus on  hyvin selvä ainakin kahdella tavalla. Oli tapahtunut ilmeinen rikos ja Mooseksen lain vaatima tuomio oli kivityskuolema. Ei siis mitään lieventäviä asianhaaroja tai selityksiä. Rippikoulussa olemme opetelleet kymmennen käskyä ulkoa ja kuudes niistä kuuluu; ”Älä tee aviorikosta.” Käskyn rikkominen on synti ja synti puolestaan on jotain sellaista, mikä rikkoo ihmisen suhteen Jumalaan, toiseen ihmiseen ja luomakuntaan. Ja Jumalalle me olemme vastuussa elämästämme, joka on hänen lahjaansa meille. Nainen oli joutunut kiinni aviorikoksesta ja ansaitsi siis rangaistuksen. Tapaus on siis selvä.

Yhtä selvä tapaus on myös toisella tavalla. Jeesus sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” ”Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä.” ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat vailla Jumalan kirkkautta”, kirjoittaa Paavali roomalaiskirjeessä. Tämä tuli minusta ihanasti esille myös rippikoulun oppitunnilla, jolla puhuimme oikeasta ja väärästä – siis omantunnon toiminnasta. Iloitsin silloin siitä, miten terveet käsitykset näillä nuorilla on siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja näin tuntui olevan aivan erityisesti kuudennen käskyn aihepiiriin liittyvien asioiden suhteen. Tapaus oli siis selvä – paikalla ei ollut ketään, joka olisi heittänyt ensimmäisen kiven. Siis olisi synnitön.

Evankeliumi opettaa meille tänään neljä asiaa. Ensinnäkin kaikessa yksinkertaisuudessaan: Älkää tehkö syntiä. Älkää tehkö sellaista, mikä on Jumalan tahdon vastaista. Älkää loukatko omaatuntoanne. Synti on sydämen luopumista Jumalasta, selän kääntämistä hänelle ja hänen tahdolleen. Sille, mikä on ilmaistu kymmenessä käskyssä. Ne ovat elämän käyttöohje. Synti on sellaista, mikä rikkoo ihmisen suhteen Jumalaan, toiseen ihmiseen ja luomakuntaan. Ensimmäinen opetus on siis tämä: Älkää tehkö syntiä.

Toinen opetus on puolestaan se, että jos olet tehnyt syntiä – oletko jäänyt kiinni tai et, sillä ei ole väliä – niin tee parannus. Jeesus sanoi naiselle: ”Mene, äläkä enää tee syntiä.” Tähän meillä kaikilla on varmaan aihetta, jos ei kuudennen käskyn alueella niin jonkun toisen käskyn kohdalla. Aika moni rippikoululainen kirjoitti koepaperiinsa, että tärkein käsky on ensimmäinen: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.”  Katekismus selittää, että ”se, mihin ennen muuta turvaudumme, on meidän jumalamme.” ”Ainoa todellinen turva on Jumala, joka on luonut kaiken ja ilmoittanut olevansa kaiken Herra...Koska Jumala on kaiken hyvän antaja, rakkautemme kuuluu hänelle. Hän tahtoo olla ainoa Jumalamme.” Tee siis parannus.

Kolmas opetus koskee meitä syntiä tehneitä. Älkää tuomitko toisianne, älkää edes itseänne. ”Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään.” Paavali kirjoittaa roomalaisille: ”Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” Tätäkin me rippikoulussa opettelimme. Siis että Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden. Kun uskomme häneeen ei Jumala tuomitse meitä. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”  Älä siis tuomitse toisia, äläkä itseäsi, vaan tartu Jumalan sanan lupauksiin siitä, että Jumala armahtaa syntisen ihmisen.

Neljäs opetus on hyvin käytännöllinen. Tyhjennä taskusi ja laita pois kivet käsistäsi. Älä heittele kiviä. Armahtakaa toisianne. Silloin toteutuu jotain Martti Luther Kingin unelmasta, joka muodostui rippikoulussamme suosikki lauluksi; ”Uuden maan minä näin, eessäpäin kultakaupunki hohtaa. Uuden maan minä näin, ystäväin, meidät sinne hän johtaa. Siellä ei toinen toistansa pelkää, siellä ei itketäkään. Siellä ei taakat rasita selkää, yhdessä kun eletään.”